Rakkaudest lajiin!

Hanna:     Kuten jo jollekkin lupailin, niin teen nyt sitten tämän jonkinlaisen treenipostauksen. Oon nimittäin aina halunnu tehä tän, mutta oon aina vaan siirtäny ja siirtäny ku tuntuu ettei mulla oo oikeen mitään kerrottavaa. Tai on, mutta tuntuu etten uskalla kertoa esim. omaa harjoittelumäärää yms. Mutta nyt päätin vihdoin, että kerron edes jotain.

Ja jos ei joku tiedä, niin olen hiihtänyt kilpaa ja tarkoitus olisi vielä palata laduille. Olen myös juossut kilpaa, ja tulen varmaan juoksemaankin.

:DD näytän lihavalta koska kuvakulma ja toi paita on tollane lörppä. nojoojoo seliseli ;D

Näin kaikki alkoi:     Isäni harrasti nuorena hiihtoa, juoksua ja niiden lisäksi myöskin jalkapalloa yms. Hän sitten kertoi minulle miten hän oli pärjännyt ja millaisia kokemuksia hänelle oli mieleen jäänyt. Olen hiihtänyt aivan pienestä pitäen, mutta eräänä päivänä hiihtokisoja katsoessamme kysyin isältä, voisinko minä alkaa hiihtämään kilpaa. Isä teki ladun ja minä lähdin hiihtämään.  

Ensimmäisiin kisoihin osallistuin ollessani 6-vuotias. Olin toinen ja muistan sen hetken, kun sain ensimmäisen palkintoni, se sai minut innostumaan entisestään.
Siitä kaikki siis alkoi ja myöhemmin aloin myös juoksemaan kilpaa. Menestyin kohtuu hyvin molemmissa lajeissa ja se menestys kesti siihen asti, että täytin 13.

En olisi siis alkanut hiihtämään ilman isääni, enkä todellakaan olisi pärjännyt ilman häntä. Hän kuskasi minua treeneihin ja kisoihin, valmensi minua, voiteli sukset, tsemppasi ja osti voiteet, sukset, sauvat sunmuut. Isälle suurin kiitos siis!

Jossain vaiheessa minulla oli myös valmentaja, joka tsemppasi ja treenasi minua. Kiitos myös hänelle.
Kannustajatkin ovat olleet todella suuressa roolissa. Ei kai kukaan pärjää ilman kunnon tukijoukkoa?!
Suurimman osan urastani olen edustanut posion pyrintöä.

Kerron nyt yleisesti harjoittelustani, ruokavaliostani, tavoitteistani ja inspiraatioistani.

Harjoittelu:     Treenaan yleensä 6x viikossa. Pidän joka viikko vähintään yhden täydellisen lepopäivän, silloin minä korkeintaan venyttelen. 

Talvella minä hiihdän, teen kuntopiiriä ja käyn silloin tällöin juoksemassa tai kävelemässä. Harjoittelu on aika yksitoikkoista, mutta onneksi kesällä on mahdollisuus harjoitella monipuolisemmin. Ainiin! Pakkasilla juoksen/kävelen yleensä hangessa kelkkavaatteet päällä. Voin kyllä sanoa, että siinä tulee kuuma vaikka pakkasta olisikin 30 astetta. Kannattaa muutes muistaa laittaa huivi suun eteen, sillä mulla ainakin tuo pakkanen alkaa vaikuttamaan hengitykseen ikävällä tavalla. Joskus en saa ees happea kunnolla.

Kesällä hiihdän rullasuksilla, juoksen, teen kuntopiiriä, pyöräilen, käyn sauvarinteessä, juoksen/kävelen suolla ym. Kesällä harjoittelen enemmän kuin talvella, sillä "hiihtäjät tehdään kesällä". Liikun kesällä muutenkin paljon enemmän kuin talvella. 

Ainiin! Kuntosalitreenin teen ehkä pari kertaa kuukaudessa, yleensä silloin kun meillä on liikunnassa kuntosalia. Mulla ei ole mahdollisuutta käydä salilla pitkän matkan takia. Enkä muutenkaan ole oikein kiinnostunut siitä hommasta...

Ruokavalio:     Pyrin syömään mahdollisimman terveellisesti ja monipuolisesti. Olen perso kaikelle makealle ja siksi mulla on kerran viikossa herkkupäivä. Joskus kyllä syön kaikkea, mitä pitäisi syödä vain herkkupäivänä, haha. Olen nyt yrittänyt hiukan katsella mitä suuhuni laitan, sillä muutama kilo pitäisi saada pois, tuohan ne kaikki lisäsekunteja kilpailuun. Mutta olen sitä mieltä, että ne kilot lähtee jos lähtee! En jaksa alkaa sen kummemmalle "dieetille".

Inspiraatio & Motivaatio:     Se, mikä saa minut treenaamaan on oikeastaan se sama asia, mitä haluan eniten; kilpaladuille palaaminen. En tavoittele täydellistä kroppaa, vaan menestystä, tai ainakin sitä, että joskus voisin vielä kilpailla. Kaduttaa aivan valtavasti, kun oma tyhmyys pilasi kaiken. Olin huipulla, mutta romahdin pohjalle, eikä täältä ole niin helppo nousta. Aina on kuitenkin  nostettava pää pystyyn ja yritettävä. "Etiäpäin, sanoi mummo lumessa". Nojoo, tuo mummo lumessa esimerkki ei nyt aivan sopinut tähän aiheeseen, mutta sopii tuota silti miettiä. 

Menestys vaatii todella paljon treeniä ja tahtoa. "Ei duunii ei tuloksii". 

Onneksi on Suomalaisia hiihtäjiä, jotka ovat pärjänneet kansainvälisissä kisoissa ja heidän menestyksensä inspiroi minua ja monia, monia muitakin nuoria. 

"Ei kipuu, ei hyötyy"

En omista kaikkia kuvia.